  © Siiri K., klikkaa suuremmaksi rautias suomenhevonen, tamma, säkäkorkeus 160cm, VH-26721 synt. 20.11.2006 (oma ikääntyminen*); täyttänyt 4v. 09.01.2010 kasv. siina / Kuulto; om. Siiri K. / Joikujärven Suomenhevoset koulutustaso vaativa A, re 90cm: kouluratsastuspainotteinen Ei näyttely- tai kilpameriittejä toistaiseksi * Ikääntyy reaaliaikaisesti vuoteen 2009 jonka jälkeen linkin osoittama ikä lisätään hevosen reaalivuosiin Tiedättekö mikä todella karkottaa syysmasennuksen? Minäpä tiedän - nimittäin shoppailu! Synkkäsävyisen syysdepression pelastajaksi olenkin kehitellyt itselleni mainion strategian, jota onnistuin kerran hevoshankinnoissani käyttämään. Tokihan reseptini on salainen, mutta ainakin minulle se poiki pari vuotta takaperin jumalaisen suomenhevosen tuolloin tunnetulta kasvattajalta, johon olen äärimmäisen kiintynyt yhä. Huomasin marraskuussa Internetiä selatessani kasvattajan sopivan astutusta tammalleen; lueskellessani puoliunessa isäoriin tietoja ihan vain lueskelun ilosta, en voinut kuin huoahtaa ihastuksesta - ori oli sanoinkuvailematon! Suorinta tietä otin yhteyttä kasvattajaan jonka kanssa onnistuimme sopimaan varaavani varsan: "... ajattelin kyllä tämän menevän nopeasti kaupaksi, mutten arvannut että näin nopeasti! ..." Muutaman kuukauden sain piinata itseäni huumaavalla jännityksellä ja tarinoida mitä ihmeellisimpiä kertomuksia uudesta, tulevasta ja varmasti äärettömän mahtavasta suomenhevosestani tallitytöilleni. Valitettavasti sen sadannen kertauskerran jälkeen juttuni alkoi ällistyttävästi menettää tehoaan, joten jopa kokonaiset kaksi henkilöä lupautui matkustamaan mukaani hakemaan uutta hevostani kunhan vain pitäisin suuni siiheksi täysin kiinni. Mokomat kiittämättömät orjat, enhän minä teille lörpöttelystä palkkaa maksa! Jokusen viikon kuluttua olimme kuitenkin kaikki ahtautuneet uhkaavasti rämisevään henkilöautooni tyhjä traileri perässä keikkuen, minä etupäässä jännityksestä täristen ja tallityttöjeni sulkien korvansa mahdolliselta puhetulvaltani. Saavuttuamme kuuraiseen tallipihaan, hypähdin innoissani autosta ja ihastelin pihamaata. Toverini seurasivat uskollisesti perässäni liukastellessani jäätyneellä tallipihalla kohti tallirakennusta, jonka suljetun oven takaa kuului kovaa (ilmeisesti pienten) kavioiden kopinaa ja ihmisten karjahduksia - nämä saivat minut varsin ihmettyneeksi, mutta rohkeana tepastelin suoraan ovelle ja avasin sen varovasti; siinä samassa pieni liinakko varsa pyyhälsi ylitseni riimunvarsi perässä liihottaen niin kovaa, että kaaduin päistikkaa takamukselleni jäiseen tantereeseen. Heti perässä tulivat omistajaksi tunnistamani nainen sekä pari muuta, ilmeisesti talliapulaista kovaan ääneen varsaa kiroten. Hetken äimistyneenä tilannetta ihmetellen istuin maassa kunnes tajusin kammeta itseni pystyyn - käsi edelleen ovenripaa pidellen. Syrjäsilmällä näin vielä pienen liinakon viipottamassa kauempana ihmislauma perässään. Toivoin suuresti, ettei tämä ollut suunniteltua eikä varsa ollut se, joka oli minulle tulossa - taisinpa niin kikattaville apulaisillenkin kuiskata. Hetkisen päästä palasivat sekä tulipunaiset talliapulaiset ja omistaja-kasvattaja varsa perässään. Ihmiset olivat kyllä koomisen näköisiä, mutta siinä vaiheessa ei minua naurattanut kun näin karkulaisen lähempää; tämähän oli minun uusin ostokseni josta olin saanut kuvia ihasteltavakseni! Avasin suuni sanoakseni jotakin, mutta omistaja ehti ensin pahoittelemaan välikohtausta ja kyseli, josko haluaisin kahvia ja pullaa. En voinut kieltäytyäkään pehmeistä sohvista ja lämpimästä tallista - jäinen maa ei todellakaan ollut minua suuresti houkutellut sitä lähempää tutkiessani. Pikkuvarsa vietiin turvallisesti omaan karsinaansa ja se jäikin viekas ilme naamallaan tutkailemaan tätä konkkaronkkaa, joka marssi taukotupaan lämpimään. Myöhemmin, juotuamme porukalla kahvit ja syötyämme pullat, tuotiin veijariviikari taas esille. Omistaja kertoili hieman varsan suvusta ja muusta mutta suotta; tiesin jo kaiken, olinhan siitä innolla hehkutellen jo koko kotitallille kailottanut. Sen sijaan minua kiinnosti enemmänkin varsan luonne sekä käytöstavat: se vaikutti orilta vaikka olikin tamma, eikä tämä pieni "tervetuliaistoivotus" ei ollut lainkaan mieleeni. Kyselin omistajalta aikani varsan tutkaillessa meitä molempia vuoron perään, etsien ilmeisesti uteliaana herkkupaloj. Olihan se kyllä kieltämättä suloinen, mutta ottaessamme sen ulos omasta karsinastaan ehdin katua edellistä mietettäni jo moneen kertaan: varsa puski ulos todellisella voimalla ja sen kunnioitus ihmistä kohtaan oli mitä alhaisin. Kaiken huipuksi ryökäle vieläpä tallasi varpailleni - ja siinä vaiheessa ehdin jo sanoa omistajalle nähneeni tarpeeksi ja että tekisin lähtöä heti. Omistaja-kasvattaja oli kuitenkin päättäväinen ja toista mieltä; minun oli otettava varsa mukaani kun kerran sen olin varannutkin. Lopulta siis minulla oli tuliaisina viikari peräkopissa, mutten kyllä jälkeenpäin osaa katua tätä hankintaa hetkeäkään näin nyt muistellen. Alkujaan uudessa kodissa oli "Viikariksi" nimeämäni varsa varsinainen kiusankappale. Se ärsytti hermoni äärimmilleen joka päivä ja valittelinkin usein ystävilleni ikuista päänsärkyä ja loppuunpalamista. Olin todella onnellinen Viikarin kasvaessa varsamitoistaan ulos, sillä silloin siitä alkoi ilmetä myös oikean hevosen piirteitä. Edelleen varsamainen tamma kuitenkin oli ja yhä edelleen se tuotti meille päänvaivaa - päätin kuitenkin pistää kaiken uhmaiän nimiin, vaikken todellisuudessa tiennytkään mitä se tarkalleen hevosilla tarkoitti. Näin jälkeenpäin, onko sellaista edes olemassa? Jos joku kyseenalaistaa, minulla on videomateriaalia todisteena! Koulutusiän tullessa vastaan Viikarin nimi pysyi kyllä entisellään vaikka hevonen itsessään osoitti jo paljon rauhallisuuden ja tasaisuuden merkkejä. Typerän huumorintajun ja leikkimielisyyden se kuitenkin vielä jaksoi pitää itsellään, mutta taisin silloin viimeistään alkaa ajatella että olipahan tamma ainakin sitten persoonallinen, jos ei muuta. Nykyään se onkin mitä mukavinta seuraa, myönnettäköön se. Viikarin tullessa aikuiseksi, oli kutsumanimenvaihdos aika ajankohtainen; entisestä nuoruuden Viikarista oli kasvanut kaunis, tasainen ja rauhallinen suomenhevosen perikuva joka jaksoi yrittää vaikka maailman ääriin saakka. Yhdistin siis harmaat aivosoluni ja kajautin ilmoille neronleimauksen: Polkkahan siitä tulisi! Huomioiden jälleen omistajansa nerokkuuden, jaksavat jotkut yhä kutsua tammaa Viikariksi ja mielestäni se on myös sopivampi - olen kuitenkin joutunut käyttämään tätä peitenimeä vierailijoiden käyntikerroksilla: "Viikari?! Minkä ihmeen takia? Olemus ei ainakaan pue nimeä!" Polkasta kehittyi isompana taitava kouluhevonen. Jopa vaativan A:n tasolla kilpaileva suomenhevoseni osaa välillä olla jääräpää, mutta myös tottelevainen unelmahevonen - se tekeekin tammasta niin mielenkiintoisen ratsastaa, sillä se ei anna mitään ratsastajalleen ilmaiseksi. En ole koskaan ihmetellyt sen yllättäviä laukkapyrähdyksiä, pukkihyppyjä tai jarrutuksia - ehkä ne ovat jokin jäänne "edesmenneestä" pikku-Viikarista? Kukaties, mutta useimmiten tamman kanssa saa tehdä mitä erilaisempia sopimuksia yhteistyön solmimiseksi: sen kanssa täytyy työskennellä melko varoen, mutta tällainen tyyli on aina tuottanut miellyttävää tulosta. Tamma liikkuu äärettömän kauniisti ja lennokkaasti, kantaa itseään ja hakeutuu mielellään peräänantoon - ratsastajan tehtävänä on kuitenkin varoa tarkoin liikaa hiillostamista ja yrittämistä, sillä Polkka jos kuka on helposti sekoitettavissa erilaisilla käskyillä. Se kuitenkin pyrkii miellyttämään parhaansa mukaan, joten sen rehellinen luonne on varmasti kokeilemisen arvoinen.
Jälkeläiset & jalostusinfo Kuullon Polkka ei ole tällä hetkellä tarjolla jalostukseen. Ensimmäiset jälkeläisensä se tulee saamaan kerättyään muutamia tuloksia kilparadoilta. Ei jälkeläisiä toistaiseksi. Kilpakalenteri (merkittyinä vain voitot ja sijoitukset) KRJ-kouluratsastus - yht. 7 kpl. 30.11.2006 lk. vaativa A, Summer Land, sija 5/68 17.03.2007 lk. vaativa A, Fiktio, sija 2/80 18.03.2007 lk. vaativa A, Minnantila, sija 7/51 30.03.2007 lk. vaativa A, Championtalli, sija 7/89 31.03.2007 lk. Prix de TW (heA-vaB), Trance Walkers, sija 5/37 07.04.2007 lk. vaativa A, Chippewa Falls, sija 4/55 08.04.2007 lk. vaativa B, Fiktio, sija 3/90 © Siiri K., TIG & JK virtuaalitalli / a sim game stable kopiointi kielletty / please, do not copy |