  © Siiri K., klikkaa suuremmaksi rautias suomenhevonen, tamma, säkäkorkeus 164cm, VH-67517 synt. 30.06.2009 (oma ikääntyminen); täyttänyt 4v. 16.01.2010 kasv. Kehdon suomenhevoset; om. Siiri K. / Joikujärven Suomenhevoset koulutustaso helppo B, re 120cm: rataestepainotteinen Ei näyttely- tai kilpameriittejä toistaiseksi Elettiin syyskuun alkupuolta 2009 kun uhkarohkeasti päätin laittaa näkyvän ilmoituksen virtuaalimaailman keskusfoorumille: "ostetaan suomen(pien)hevosia", kuului järisyttävä otsikko. "Ihan kuin siulla ei olisi tarpeeksi noita hevosia muutenkin, Siiri!", moittivat tallityttöni minua säväytellen virkkeitään kipakoilla katseilla. Puolustelin itseäni vedoten Joikujärven suppeaan tammakantaan - se jos mikä kaipasi vahviketta, mielellään mahdollisimman pian. Siispä ajatuksesta puoliksi lamantuneena, ryhdyin odottelemaan vastaajia ja yksi ensimmäisistä oli Katiska. Katiska tarjosi minulle röykkiötä suomalaislapsia, joita olin tosin ehtinyt katselemaan aikaisemminkin. En tiedä, miksen ollut niistä lopulta aikoinaan tarjonnut, mutta tällä kertaa osoitin olevani kiinnostunut eräästä tammavarsasta jonka nyt myöhemmin voin tunnustaa ostaneeni lähinnä isälinjan (Romeo) ja emänemän (i. Utopia) takia. Tämähän kasvattajalle sopi, joten muutaman päivän päästä huristelinkin jo aamutuimaan katsomaan uutta kohdettani, jota en varsinaisesti vielä ollut ostanut - ehkäpä varannut, mutta nehän ovat vain sivuseikkoja. Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen saavuin Kehdon suomenhevostallille. Paikka oli äärimmäisen siisti ja suhteellisen pieni: tallirakennus ei ollut järkälemäinen ja karsinoita oli arviolta hiukan päälle kymmenen. Astuessani ulos autosta sainkin jo lämpimän vastaanoton tallikoirilta niiden laukatessa pahki jalkoihini ja minun horjuessani kohti päärakennusta; en ehtinyt taivaltaa kauaakaan, kun omistaja jo saapui paikalle riimunnaru toisessa kädessään. Tervehdittyämme hän opasti minut tarhoille, jossa laidunsi pari tammaa varsoineen näinkin kosteassa syyskuun aamussa. Minulle esiteltiin varsoista pienempi: se oli äärettömän suloinen, utelias ja kaunis raudikko, joka näytti olevan jo varsin tuttavallinen ihmisten kanssa. Emänsä jalkoihin se ei jäänyt pyörähtelemään, vaan tuli korvat hörössä kohti ja hamusi herkkupaloja. Mitä ilmeisimmin olin jo kirjoittanut mielessäni ostosopimuksen, sillä totesin vain "otan sen" ja hymyilin kasvattajalle iloisesti. Kehdon Meirami saapui Joikujärveen muutaman viikon kuluttua ostohetkestä. Piskuinen tammavarsa tepasteli alas trailerista kuin vanha tekijä, eikä huokauksien ja ihmetyksien kuorolla ollut rajaa esitellessäni sitä henkilökunnalle: olihan se kyllä äärimmäisen näppärä, käyttäytyi hyvin ja omasi mitä mukavimman sukupuun. "Mumuksi" uudelleen ristitty pikku-hevonen otti heti paikkansa tallin laumassa ja sopeutui uuteen kotiinsa todella nopeasti; jo pienestä lähtien Mumu on ollut asiallinen ja hyvätapainen yksilö, jolle pienenä opetetut tavat ovat jääneet erinomaisesti mieleen. Alkujaan sen kanssa ei ollut minkäänlaisia ongelmakohtia, mutta kasvun edetessä siitä kuoriutui myös uusia puolia: tamma osoitti omaavansa myös omia mielipiteitä, muttei ole koskaan onneksemme ryhtynyt täydelliselle sotajalalle. Tamman lähestyessä aikuisikää saimme käydä lävitse ties minkälaisia tunteenpurkauksia, mutta vanhemmittaan Mumu on kuitenkin palannut taas rauhalliseksi itsekseen joka se oli jo varsaiässä. Edelleen tamma saattaa näpäytellä hoitajaansa silloin tällöin, muttei koskaan ole ollut liian vahva tai saatikaan ilkeä. Mumun kanssa saa opetella hevosharrastuksen hienouksia, sillä tämä hevonen on varsin tarkka kaikesta ja aikataulujen tulisi olla juuri passelit - hän ei siedä myöhästelyjä. Myöskään liika paasaaminen ei tamman kanssa tuota minkäänlaista tulosta, vaan useimmiten jatkuvan komentamisen alaisena se vain tyytyy sulkemaan korvansa ja laiskottelemaan; varsin rouvamainen hevonen siis, mutta muutoin äärimmäisen mukava. Alkuaikoina meillä ei ollut minkäänlaista työnsarkaa opettaa Mumulle ratsun alkeita. 3-vuotiaana koulutuksen aloitettuamme se opiskeli uusia asioita innoissaan ja hyvinkin suurella motivaatiolla, mutta lähestyessämme neljättä ikävuotta, saimme kuulla hevoselta itseltään välillä kovinkin tiukkaa palautetta. Ajan mittaan tamma on kyllä rauhoittunut ja tasoittunut kuten jo kerroimmekin, mutta yhä harmittelemme taannoisen koulutuksen jääneen kuin ruohonjuuritasolle: Mumu taitaa vaivatta helpon B:n asiat, mutta sitä vaativammat liikkeet tuottavat jo päänvaivaa. Tuskinpa kyse olisi ollut siitä, etteikö tammalla olisi itsellään kykyjä, mutta se oli tuolloin hyvin vaikeassa vaiheessa emmekä viitsineet kuormittaa sitä enempää. Luonnollisesti sukunsakin puolesta Mumu päätyi estelinjalle, mutta silloin tällöin pyrimme kartuttamaan sen osaamisvarastoa uusilla, helpon A:n tehtävillä. Estepuolelle painottuneena Mumu ei edusta stereotypista esteratsua: räjähdysherkkyyden sijaan se on varsin rauhallinen ja luotettava, kuten suomenhevoset yleensäkin. Tamman kanssa on helppo harjoitella estealkeita mikäli tulee sen luonteen kanssa juttuun: ei pyydä turhan röyhkeästi ja osaa antaa hevoselle tilaa työskennellä myös yksin. Jokseenkin Mumu on itsenäinen hevonen, mutta se ei tarkoita sen suoriutuvan radoista automaattisesti: tamma hyppää kyllä hyvin varmasti ja pehmeästi, mutta kaipaa melko paljon tukea esteiden välissä. Se ei ole äärimmäisen nopea, mutta omaa suuren laukan jolla on helppo kiriä aikaa kaarteissa ja suorilla. Suustaan Mumu on hyvin tarkka, joten reilu myötääminen hypyissä on ehdottomasti tärkeää.
Jälkeläiset & jalostusinfo Kehdon Meirami ei ole tällä hetkellä tarjolla jalostukseen. Ensimmäiset jälkeläisensä se tulee saamaan kerättyään muutamia tuloksia kilparadoilta. Ei jälkeläisiä toistaiseksi. Kilpakalenteri (merkittyinä vain voitot ja sijoitukset) Ei tuloksia toistaiseksi. © Siiri K., TIG & JK virtuaalitalli / a sim game stable kopiointi kielletty / please, do not copy |