  © Raadelman hevostila, klikkaa suuremmaksi vaaleanrautias suomenhevonen, tamma, säkäkorkeus 151cm, VH-66688 synt. 17.09.2009 (oma ikääntyminen); täyttänyt 4v. 05.04.2010 kasv. Raadelman hevostila; om. Siiri K. / Joikujärven Suomenhevoset koulutustaso helppo A, re 80cm: kouluratsastuspainotteinen Ei näyttely- tai kilpameriittejä toistaiseksi Elettiin syyskuun alkupuolta 2009 kun uhkarohkeasti päätin laittaa näkyvän ilmoituksen virtuaalimaailman keskusfoorumille: "ostetaan suomen(pien)hevosia", kuului järisyttävä otsikko. "Ihan kuin siulla ei olisi tarpeeksi noita hevosia muutenkin, Siiri!", moittivat tallityttöni minua säväytellen virkkeitään kipakoilla katseilla. Puolustelin itseäni vedoten Joikujärven suppeaan tammakantaan - se jos mikä kaipasi vahviketta, mielellään mahdollisimman pian. Siispä ajatuksesta puoliksi lamantuneena, ryhdyin odottelemaan vastaajia ja yksi heistä oli Kya. Raadelman hevostila kuuluu yhteen suomalaiskasvattajista joita osaan ihannoida yhä enemmän. En siis voinut olla tarttumatta tilaisuuteen jossa omistaja-Kya tarjosi minulle koko tallin hevoskaartia käytettäväkseni: sain suunnitella mieleiseni astutuksen, mutta tyydyin vain alkujaan esittelemään minua miellyttäneitä yksilöitä. Näistä hevosista Kya muodostikin varsinaisen helmen, upeasukuisen suomalaisen jonka minä pian omistaisin! Innoissani kerroin olevani enemmän kuin kiinnostunut tästä varsasta ja josko pääsisin sitä myöhemmin katsomaan; se sopi, ja tapaamispäivä merkittiin kalenteriin parin viikon päähän. Muutaman viikon kuljin hurmioituneena ja tavalliseen tapaani uudesta hankinnastani selostellen talliapulaisteni kuuroille korville. Kukaan ei mitä ilmeisemmin ollut enää kiinnostunut kuuntelemaan jatkuvalla soitolla kulkevaa tarinointiani uuden varsan suvusta, vanhemmista, mahdollisuuksista, potentiaalista ja ties mistä muusta: kuten tavallista, he yrittivät hiljentää puhetulvaani lupautumalla mukaan matkalleni Raadelman tilalle - sehän toki sopi, muttei lannistanut runosuontani pätkääkään. Niinpä siis matkustin mittavan (lue: kahden henkilön) tukijoukkoni turvin sumuisena sunnuntaiaamuna määränpäähäni, joka sijaitsi yllättävän lähellä Joikujärveä. Pihaan kaartaessani siellä oli käynnissä jo täysi tohina: aamupäivän rutiineja hoidettiin jo hyvällä vauhdilla hevosia tarhaten, liikuttaen ja hoitaen. Hälinän keskeltä ehdin myös erottaa kasvattaja-Kyan, joka jo harppoi kohti iänikuista Angliaani. Astuin ulos autosta, tervehdin naista ja esittelin porukan hänelle. Vastaanotto oli lämmin ja minua kierräteltiin tallialueella puolin jos toisin, kunnes pääsin näkemään itse päätähden: kuvankauniin tammavarsan, joka nuokkui emänsä kanssa suuressa karsinassaan. Huokaisin ihastuksesta ja näin silmäkulmastani Kyan hymyilevän tietävästi: "tiedettinhän se, ettei tämä nainen voi tätä varsaa vastustaa". Enpä niin. Parin kuukauden kuluttua olin taas uuden hevosen omistaja. Suomenhevostamma Raadelman Kuu-Hilla on nimetty vanhempiensa mukaan ja onkin perinyt niitlä valtaisan annoksen mitä erilaisempia ominaisuuksia: jo pienenä saimme "Hillan" kanssa huomata sen olevan luonteeltaan kuin kopio isästään Kuu-Liidosta, sillä tamma on pääkopastaan varsin fiksu ja osaa olla välillä kenkkumaisen vaikeakin. Kasvuvaiheessa pikku-Hilla oli varsin protestoiva yksilö joka ei aina täysin halunnut edes ymmärtää mitä siltä pyydettiin: riimunnarut pelottivat, pesukarsinaan ei häntä saanut kirveelläkään ja vaikkapa kavioiden nostamisestakin sai aikaan näyttävän show-numeron. Hieman kasvaessaan Hillasta saatiin esille myös uudenlaisia piirteitä: pahimman nuoruusvaiheen ohitettuaan tamma sai lisää rauhallisuutta ja se jopa alkoi suostua yhteistyöhön ihmisten kanssa. Edelleen se pärskyy mielenosoituksellisesti ja vetäytyy omiin oloihinsa mikäli jostakin saadaan tehtyä hänen mielestään liian vaativaa, mutta muutoin Hilla on varsin mukava tamma. Se on kasvanut melko itsenäiseksi eikä niinkään kaipaa erinäisempiä hellyydenosoituksia; useimmiten tamman tapaa vain tuijottelemasta ikkunastaan ulos tai puuhastelemassa omiaan suolakiven, ruoan tai muun irtaimiston kanssa. Pahoja tallitapoja se ei omaa, mutta ei myöskään ole se sosiaalisin yksilö. Ratsukoulutus oli Hillan kanssa alkujaan hyvin vaativaa. Isänsä tavoin se ei aina pyrkinyt edes käsittämään haluttuja asioita, vaan usein sen tapasi vain niskoittelemasta ja laiskottelemasta kouluttajien yrittäessä motivoida tamaa toimimaan parhaansa mukaan. Heti alkujaan huomasimme tammassa olevan varsinaista kouluratsun vikaa vaikka pientä alkukankeutta olikin havaittavissa: myöhemmin Hilla alkoi jo suostua yhteistyöhön yhä enemmän ja toimimaan erilaisilla ratsastajilla. Hienoliikkeinen hevonen kulkee nykyään helpon A:n rataa kuin leikiten, kauniisti peräänannossa ja kevyesti. Se on ehkä välillä hieman haastava ratsastaa, mutta pyrkii parhaaseen tulokseen ja keskittyy täysillä mikäli ratsastajakin tekee niin: useimmiten Hillan työskentelymotivaatio on täysin riippuvainen ratsastajan senhetkisestä asenteesta.
Jälkeläiset & jalostusinfo Raadelman Kuu-Hilla ei ole tällä hetkellä tarjolla jalostukseen. Ensimmäiset jälkeläisensä se tulee saamaan kerättyään muutamia tuloksia kilparadoilta. Ei jälkeläisiä toistaiseksi. Kilpakalenteri (merkittyinä vain voitot ja sijoitukset) Ei tuloksia toistaiseksi. © Siiri K., TIG & JK virtuaalitalli / a sim game stable kopiointi kielletty / please, do not copy |