  © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, klikkaa suuremmaksi punaruunikko suomenpienhevonen, tamma, säkäkorkeus 147cm, VH-50231 synt. 04.10.2008 (oma ikääntyminen); täyttänyt 4v. 22.04.2009 kasv. Ilomantsi; om. Siiri K. / Joikujärven Suomenhevoset koulutustaso vaativa B, re 70cm: kouluratsastuspainotteinen Ei näyttely- tai kilpameriittejä toistaiseksi Olen tunnetusti kova hamstraamaan hevosia. Osteltuani aikani oman ilmoitukseni voimin kasan mukavia suomenhevostammoja, huomasin Ilomantsista jätetyn myyntiliuskan: kaupan oli toinen toistaan mukavampia suomalaisia, joista en kerrassaan voinut pitää sormiani erossa. Aikani hevosia ihasteltuani, vertailtuani ja mittailtuani tulin siihen tulokseen, että tästä tammasta minä sen tarjouksen tulen jättämään. Hurmaava pienhevoskokoinen ryökäle, joka näytti ainakin ilmoituksen kuvan perusteella varsinaiselta veijarilta. Soitin kasvattajalle Ilomantsiin ja sainkin sovittua yhteisen ajan, jolloin tulisin tammaa katsomaan. Tuolloin siitä ei ollut vielä ilmaantunut yhtään toista kiinnostunutta ostajaehdokasta, joten huoletta huristelin muutaman päivän päästä tallille, joka sijaitsi noin sadan kilometrin päässä Joikulasta. Leppoisan ajomatkan päätteeksi kaarsin romuisen Angliani huolehdittuun ja keskipäivän viimeisistä auringonsäteistä nauttivaan tallipihaan, jossa kävi melkoinen vilske: päivän rutiineja suoritettiin täydellä teholla, hevosia liikutettiin kentällä, juoksutettiin, tarhattiin ja hoidettiin pihamaalla. Kentän reunuksilta löysin istuskelemasta Ilomantsin toisen omistajan, Snifffen, jonka kanssa olin puhelinkeskustelun käynyt. Muodollisten esittelyjen jälkeen hän hyppäsi kepeästi aidalta ja suuntasi askeleensa kohti maneesia: ilmeisesti täältä löytyisi toivottavasti uusin hevoshankintani. Astuessamme sisään suureen ja valoisaan maneesiin, kohtasivat silmäni mitä mielenkiintoisimman näyn: punaruunikko ja pörröharjainen pienhevostamma ravasi tihein askelin voltilla, heitellen päätään ja selvästi energiaa pursuten puri kuolaimeen ja pyrki laukalle. Tämäkö todella oli se hieno tamma, joka minun kuului viedä silmät ilosta kyynelehtien kotiini? Katsellessani hevosen teurarointia ja ratsastajan päättäväisiä sekä komentavia apuja, huokasin huomaamattani syvään. Saisinko tästä hevosesta ikinä koulittua mitään mikäli se nyt päätyisi mukanani lähtemään? Hetkisen aikaa ratsastusta seurattuamme pysäytti pilotti poninsa eteemme ja kasvattaja hymyili iloisesti: "no, mitäs pidät?" Vastasin pienellä, teennäisellä hymynkareella ja kerroin haluavani testata hevosta vielä itse. Sehän toki sopi, joten ennen kuin ehdin huomatakaan, istuin tämän energiapommin satulassa ja minulla ei ollut rehellisesti sanottuna hajuakaan, miten tämäkään reissu tulisi sujumaan. Hieman epäröiden kuitenkin annoin pohjeavut ja tamma suoranaisesti säntäsi liikkeelle. Hetken ehdin jo tehdä päätöksen mielessäni, mutta lopulta onnistunut koeratsastus kuitenkin pelasti minut luultavasti ikuiselta katumukselta. Niinpä syyskuun lopulla 2009 muutti ILO Jasmiina uuteen kotiinsa Joikujärveen. Pirteä ja varsin hurmaavan värinen pienhevosneiti otettiin avosylin vastaan, sillä tallissa tiedettiin kyllä hyvin heikko pienhevoskanta ja tämä tamma ei osaa kuin hurmata. Seisoessani tallipihalla ja esitellessäni uusinta ostostani jonka juuri olin Ilomantsista tuonut, en saanut kuin kehuja: kukaan ei edes muistanut moittia minua yltiöpäisestä varojen tuhlailusta ja hevosten ostelusta - Jasmiina mitä selvemmin oli napannut heti paikkansa alamaisteni sydämissä. Aikaisemmin oli tamma asunut yhden suosikkikasvattajistani, Heinämäen Heidin luona. Siellä se oli saanut varsin hyvän koulutuksen ja pohjan elämälleen, mutta kuten olin siitä aikaisemminkin kuullut, on se edelleen varsinainen ryökäle ja harrastaa karkailutemppuja kuten parhaaksi taitaa. Jasmiinan kanssa saimmekin alkuvaiheessa kokea monenmoiset metsästysreissut pitkin naapurin vehnäpeltoja, läheisiä metsiä kuin maanteitäkin: täytyy kyllä sanoa, että muutamaan otteeseen on sydän hypähtänyt korkealle kurkkuun kun tätä villiviikaria olemme saaneet perästä jahdata. Kotiin se on kuitenkin aina turvallisesti päätynyt, välillä ilmeisen häpeissään tempauksistaan ja välillä turhankin tyytyväisenä itseensä; pienen läksytyksen jälkeen kaikki on kuten aikaisemminkin, ja joskus sama rumba toistuu jo muutaman päivän sisään. Kuitenkin vaikka tällaisia hetkiä saamme Jasmiinan kanssa kokea alvariinsa, on se kuitenkin käsitellessä hyvinkin kiltti ja miellyttävä hevonen, joka tulee toimeen ihan millaisessa seurassa tai olosuhteissa tahansa. Erityisesti lapset ovat omaksuneet tamman mainion käsiteltävyyden, sillä pikku-ihmisten suosiota se on nauttinut tulostaan lähtien. Heinämäessä Jasmiina sai myös ratsukoulutuksen. Koulutuksen suhteen minulla ei ole sen parempia tietoja, mutta voin kyllä omakohtaisen kokemukseni perusteella todeta, ettei tamman kanssa työskentelyyn käytetty aika koskaan mene hukkaan: Jasmiina on melko vaativa ratsu, mutta toimiessaan oikein hyvinkin palkitseva kokemus. Alkujaan se saattaa testailla ratsastajaansa ja kysellä josko työnteosta tänään voisi luistaa, mutta tomeralla ja päättäväisellä asenteella taipuu sekin lopulta ratsastajansa tahtoon. Jasmiina osaa temput jos toisetkin, mutta vaatii hieman viitseliäisyyttä saada kuorittua nämä ominaisuudet kunnolla esiin: tamma omaa melko pienet, mutta irtonaiset ja elastiset liikkeet, joihin on suhteellisen helppo mukautua. Aloittelijoiden ratsu se ei yleisen yli-energisyytensä ansiosta koskaan ole ollut, mutta kokeneille hevosihmisille sillä on vielä paljolti annettavaa.
Jälkeläiset & jalostusinfo Onnen Helle ei ole tällä hetkellä tarjolla jalostukseen. Ensimmäiset jälkeläisensä se tulee saamaan kerättyään muutamia tuloksia kilparadoilta.
Kilpakalenteri (merkittyinä vain voitot ja sijoitukset) KRJ-kouluratsastus - yht. 01 kpl. 24.12.2008 lk. helppo B, Vinlanti, sija 6/50 © Siiri K., TIG & JK virtuaalitalli / a sim game stable kopiointi kielletty / please, do not copy |